Tämä työpaja käsittelee teknologisoituvaa leikkiä oppimisen, vapaa-ajan ja työelämän näkökulmista. Leikki kuuluu vahvasti suomalaiseen varhaiskasvatukseen, mutta 2000-luku oletettuna leikin vuosisatana on laajentanut leikin ja leikillisyyden ilmiötä yhä näkyvämmin osaksi kaikenikäisten toiminnallisuutta ja vuorovaikutusta.
Mobiililaitteet, sosiaalinen media ja verkottuvat esineet ja ympäristöt luovat leikille uusia ilmenemismuotoja ja ulottuvuuksia. Onko digitalisoituva leikki uhka vai mahdollisuus leikkivän ihmisen maailmassa? Millaista johtajuutta kaivataan eri-ikäisten kohtaamistilanteissa, tulevaisuuden teknologisoituvassa oppimis- ja työympäristöissä, joissa asiat tapahtuvat tavallisen kanssakäymisen lisäksi yhä enemmän etänä, koneiden kanssa ja niiden kautta?
Visuaalisuuden ja viihteellisyyden lisäksi nykyleikkiä värittää vahvasti erilaisten leikin jatkeiden, kuten teknologisten välineiden käyttö. Monin tavoin nykyleikkiin nivoutuva ruutuaika uhkaa monen mielestä perinteisen leikin toteutumista. Leikintutkimuksessa on käsitelty Frankensteinin paradoksia, vakoilevia leluystäviä ja robotiikkaan liittyvää outouden laaksoa nykyleikkiin vaikuttavina ilmiöinä. Tässä puheenvuorossa valotetaan näkökulmia siihen, mikä erottaa meidät koneista ja avataan näkymiä edellä mainittujen lisäksi verkottuvaan esineleikkiin, robottilemmikkien rooliin sosioemotionaalisen kyvykkyyden kehittämisessä, sekä teknologian rikastaman leikin merkitykseen kaikenikäisten hyvinvoinnille, esimerkkinä pandemianaikainen nallehaaste. Poikkeusajan yhteisöllisen ja sekä materiaalisesta kuin digitaalisesta kulttuurista ammentavan(etä)leikin on kuvailtu ilmentävän eri-ikäisten leikkijöiden luovuutta, myönteistä vuorovaikutusta ja kasvattavan siten leikillistä resilienssiä.
Digileikin ulottuvuuksia tarkastelevassa työpajassa tulevaisuuden teknologisoituvaa oppimisympäristöä, vapaa-aikaa ja työelämää lähestytään leikillisesti ja lelupohjaisen oppimisen välineistöä hyödyntäen. Käytämme aiheeseen pureutuessamme ennakkotehtävän apuna Comicubes-työkalua ja pohdimme yhdessä sitä, millaisia teknologisoituvan leikin uhkakuvat ja utopiat voisivat olla. Osallistujat voivat hyödyntää Comicubes-työkalua haluamallaan tavalla, joko digitaalisesti tai kolmiulotteisena paperiversiona.
Asiasanat: digileikki, lelupohjainen oppiminen, teknologiakehitys, sosiaalinen robotiikka, verkottuneet älylelut, ylisukupolvinen leikki
Vapaaehtoinen ennakkotehtävä:
- Perinteinen lelupohjainen oppiminen: Mennyttä vai jatkuvaa varhaiskasvatuksessa?
- Älylelut: Hyödyt ja haitat (mielikuvat/kokemus), jotka liität näihin välineisiin?
- Koodausrobotit: Tulevaisuuden kansalaisten viestintätaidot haltuun jo varhaiskasvatuksessa?
- Sosiaalinen robotiikka: Mielikuvasi mahdollisuuksista varhaiskasvatuksen alueella?
- Mobiililaitteet: Älypuhelimet ja tabletit leikillisen oppimisen tukena—riittävästi resursoitu?
- Leikillinen oppimis- tai työympäristö: Fyysisen ja virtuaalisen tilan roolit tulevaisuudessa?
Osallistujat voivat pohtia vastatessaan jo tuntemiaan välineitä ja ympäristöjä, tai kuvittelemaan, millaisia ne voisivat olla. Työpajaosiota edeltävässä puheenvuorossa annetaan esimerkkejä viime vuosien lelu- ja leikintutkimuksesta, joissa tarkastellaan teknologisoituvaa leikkiä sen hyödyntämistä välineistä ja ympäristöistä käsin. Työpajan aikana käydään läpi ennakkotehtävän palauttaneiden vastauksissaan esille tuomia uhkakuvia ja mahdollisuuksia.
Ohessa nyt myös itse työkalu Comicubes , joka on hyvin yksinkertainen, mutta toimivaksi todettu ja myös etätyöskentelyssä käytetty. Työkalun käyttötapa perustuu pitkälti käyttäjän omaan mielikuvitukseen.
Työpajan pitäjä: Katriina Heljakka (TaT) työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopistossa. Katriina on lelu- ja leikintutkija, jonka tutkimus keskittyy nykyleikin monialaiseen ilmiöön oppimisessa, työelämässä ja vapaa-ajankulttuureissa.
Työpaja syventää ymmärrystä mentorointiprosessista kahden tai useamman johtajan - vertaisen - välillä. Työpajassa pohditaan kollegiaalisen vertaismentoroinnin merkitystä ja mahdollisuuksia sekä mentorille itselleen että mentorointiin osallistuvalle aktorille.
Työpajassa selvitetään hyvän mentorointikäytännön toimintaperiaatteita. Työpajan astinkivillä tarkastellaan mentorin tuen merkitystä johtajan identiteettityössä ja yksilöllistä ja yhteisöllistä kehittymisen ja oppimisen prosessia. Lisäksi huomioimme johtajan ammatillisen tuen tarpeita, työuran alkuvaiheessa kohdattuja haasteita ja johtajuuteen kiinnittymistä. Miten vertaismentori voi vahvistaa johtajuuden kehittymistä ja johtajan roolia? Mitä voi tarkoittaa kollegiaalinen ja vastavuoroinen suhde mentorin ja aktorin välillä? Minkälaista voi olla yhteinen voimaannuttava oppiminen? Mitä mentori itse oppii? Mitä voi olla toisen kanssa koettu yhteinen sosiaalinen oppiminen? Miksi on tärkeää kehittää kuuntelun taitoja? Mihin sitoudumme?
Työpajan aikana osallistujat saavat käsityksen vertaismentoroinnin peruslähtökohdista sekä mentoroivasta työotteesta. Teoreettinen anti liittyy myös mentoroinnin prosessien käsitteellistämiseen. Lopussa käydään keskustelua ja pohditaan vertaismentoroinnin mahdollisuuksia oman johtajuuden tukena.
Asiasanat: varhaiskasvatuksen johtajuus, mentorointi, vertaisuus, ammatillinen tuki
Työpajan vetäjä: Päivi Kupila (KT, Yliopistonlehtori) työskentelee Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa. Hän on tutkinut ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat erityisesti varhaiskasvatuksen ammatillisuus, ammatilliset tilat ja ammatillisuuden tukeminen, mentorointi, työnohjaus ja identiteetti.
Tässä työpajassa pysähdytään dialogisen ja voimavarakeskeisen johtajuuden äärelle. Johtajalta odotetaan taitoa toimia diplomaattisesti, kannustavasti ja kuunnellen. Silloinkin, kun muutoksia tapahtuu jatkuvana virtana ja ainoa, mikä on varmaa, että se, että kaikki on epävarmaa. Tarvitaan johtajaa, jolla on sydämen sivistystä ja herkkyyttä kohdata kunnioittavasti toinen ihminen. Tarvitaan johtajaa, jolla on kaksi korvaa ja yksi suu. Johtajaa, jolla on pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä; jalat maassa ja pää pilvissä tähyämässä kohti tulevaa.
Työpajassa pohditaan kuinka johtaa luottamusta. Miten viestiä ja kuunnella niin, että syntyy halu puhua? Miten puhua niin, että toiselle syntyy halu kuunnella?
Vapaaehtoinen ennakkotehtävä: Laita merkille sellaiset tilanteet, joissa olet kokenut, että olet itse tullut hyvin johdetuksi. Mitä silloin on tapahtunut?
Asiasanat: dialogisuus, johtaminen, aktiivinen kuuntelu, kytkeytyminen, voimavarkeskeisyys
Työpajan vetäjä: Anne Koski (VO, KM) työskentelee tohtorikoulutettavana Vaasan yliopiston Johtamisen yksikössä. Annen mielenkiinnon kohteena on dialoginen johtajuus ja sen kehittäminen osallistavin menetelmin. Väitöstutkimustyön ohella hän toimii myös johdon työnohjaajana, RMP-motivaatiovalmentajana ja vuorovaikutuksen kouluttajana. Anne on toiminut myös useita vuosia varhaiskasvatuksen eri johtotehtävissä.
Tässä työpajassa pureudutaan lasten kasvatuksen eettisiin tavoitteisiin, lähtökohtiin ja edellytyksiin. Huomioon otetaan erityisesti varhaiskasvatuksen johtamisen näkökulma.
Kasvattajille on tarjolla monia erilaisia kasvatusperiaatteita, joilla on pitkä, jopa antiikkiin ulottuva historia, ja joiden taustalla on erilaisia eettisiä ja ihmiskuvaan liittyviä käsityksiä. Työpajan alustuksessa vertaillaan velvollisuusetiikkaan, seurausetiikkaan, hyve-etiikkaan ja välittämisen etiikkaan perustuvia kasvatuksellisia arvoja ja periaatteita. Aihe on pysyvästi ajankohtainen, mutta työpajassa tarkastelutapa on uusi.
Etiikan teorioita havainnollistetaan seuraavan talovertauksen avulla: Kuvitelkaamme kaupungin keskusta, jonka torin ympärillä on poliisiasema, kauppa, koulu ja koti. Nämä talot kuvaavat erilaisia käsitteellistämistapoja ja ympäristöjä, joiden avulla ja joiden kautta lasten kasvatuksen päämääriä ja edellytyksiä voidaan tunnistaa ja perustella. Velvollisuusetiikan normikeskeisyyttä edustaa poliisiasema, seurausetiikkaan liittyvää hyötyajattelua kauppa, hyve-etiikan kasvatusoptimismia koulu ja välittämisen etiikkaa koti. Tori ja talojen takapihat kuvaavat kodin, päivähoidon ja muun suunnitelmallisen kasvatuksen ulkopuolisen kokemusmaailman ja ikäisseuran vaikutusta (Lehtonen 2011, 2).
Mutta kaupungissa on vielä kirkko ja pappikin? Miksi?
Työpajassa lähdetään liikkeelle kasvatuksen peruskysymyksestä: perimän ja ympäristön vaikutuksesta. Ympäristö vaikuttaa persoonallisuuden kehitykseen muun muassa muiden ihmisten esimerkin, yhteisöllisten tapojen ja käytäntöjen sekä henkisen ja aineellisen kulttuurin kautta. Ympäristön vaikutukseen sisältyvät myös tavoitteellinen kasvatus ja koulutus. Tätä kautta merkityksellisiksi osoittautuvat myös varhaiskasvatuksen johtamiskäsitykset ja -käytännöt.
Alustuksen jälkeen jakaannutaan pienryhmiin, joissa keskustellaan erilaisten eettisen kasvatustavoitteiden sekä niihin liittyvien johtamiskäsitysten vahvuuksista ja heikkouksista. Lähtökohtana ja virikkeenä toimii alustuksessa esitetty vertauskuva poliisiasemasta, kaupasta, koulusta ja kodista.
Asiasanat: kasvatus, velvollisuusetiikka, seurausetiikka, hyve-etiikka, välittämisen etiikka
Työpajan pitäjä: Tommi Lehtonen (TT) on johtaja Vaasan yliopistossa. Hänen vastuullaan ovat vastuullisuuteen ja eettisyyteen liittyvät asiat. Aiemmin Lehtonen on toiminut soveltavan filosofian professorina. Hän on myös pappi.
Mitä kaikkea on toimiva kehittämisprojektin johtaminen? Tässä työpajassa pohditaan toimintamallia, jonka avulla Liperissä on saatu muutettua koko varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria tietoperustaiseksi. Työpajassa esitellään konkreettisia esimerkkejä kehittämistyön kokonaisvaltaisesta implementoinnista toimintaan sekä uusien toimintatapojen juurruttamisesta ja ylläpitämisestä. Keskiössä laatu ja pedagoginen johtaminen. Hanketyötä ei voi ulkoistaa, sitä tehdään kädet mullassa!
Työpajan vetäjä: Mari Nukarinen (KM, EO) työskentelee varhaiskasvatuksen vastaavana Liperin kunnassa. Hän vastaa esiopetuksesta ja tukitiimistä. Hänen osaamisalaansa on erityispedagogiikka ja lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen varhaiskasvatuksessa.
Asiasanat: kestävä kehitys, monilukutaito, kehittämisprojekti, osaamisen varmistaminen, tietoperustainen johtajuus, toimintakulttuuri
Työpajassa tarkastellaan esihenkilötyötä ja johtajuutta. Muutokset toimintaympäristössä, asiantuntijatyön muuttuminen, työn tuottavuuden ja työhyvinvoinnin yhteensovittamisen haasteet ovat tekijöitä, jotka korostavat hyvän esihenkilötyön merkitystä. Haastavissa tilanteissa esihenkilöltä odotetaan valmentavaa tapaa johtaa, kykyä kannustaa ja tukea työyhteisöään. Esihenkilöön kohdistuu paljon ristikkäisiäkin odotuksia eri tahoilta. Työpajassa keskustellaan johtajuudesta, esihenkilötyöhön liittyvistä odotuksista, koetuista oivalluksista ja onnistumisen kokemuksista.
Ennen työpajaan osallistumista suositellaan tutustumista julkaisuun:
Lehto, Kirsi (2017). Johda rohkeasti! Oivalluksia esimiestyöstä ja johtajuudesta. Vaasan yliopiston raportteja 6. Vaasa. Se on ladattavissa osoitteesta
https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/7583
Raportissa esitellään kymmenen oivallusta esihenkilötyöstä. Nämä oivallukset perustuvat haastateltujen henkilöiden oppimiseen ja johtajana kehittymiseen. Voit reflektoida niitä omiin johtajuuskokemuksiisi. Miten sinä johdat rohkeasti? Millaisia oivalluksia johtajuudesta sinulla on?
Asiasanat: esihenkilö, johtajuus, johtajana kehittyminen
Työpajan vetäjä: Kirsi Lehto (HTT, dosentti, julkisjohtamisen yliopistonlehtori) työskentelee Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä. Hän on tutkinut mm. julkisjohtamisen reformeja, lähijohtajan muutosvalmiuksia, työhyvinvoinnin johtamista sekä verkostojohtajan kompetensseja.
